Ajeltiin Turusta asti erään kaverini kanssa, lähtö myöhästyi parisen tuntia talvirengas hässäkän takia (lumi tuli tosi järkevään ajankohtaan!!! prkl)
noin 1/3 osa jäljellä jonoa |
Siellä näkyy jo Ville ja lätsä! |
Yhtye tervehti faninsa perustteellisesti! |
Sitten me lähdemme, moikka vaan" |
hän kävi niin lähellä, mutta silti niin kaukana. |
Hyvästi! <3 |
Onneksi Villen luokse pääsy ei ollut mulle missään vaiheessa mikään itsestään selvyys! itku kurkussa kuitenkin jouduin paikalta poistumaan! 3h kuitenkin aika pitkä aika ja minuutti minuutilta jännitys tiivistyy ja jossain vaiheessa rupeaa kuulumaan Himin biisejä kaukaa, mutta kumminkin ja kun jonossa pääsee lähemmäksi ja lähemmäksi ääni kovenee ja kovenee.. lopulta näkee jo pienen pisteen jonka tunnistaa Villeksi, en osaa selittää! kuulostan varmasti idiootilta!?? Mutta ku tosiaan Ville on ollu mulle lapsesta asti semmonen ihminen jonka haluan tavata! Osasin jo pienenä arvostaa hänen ainutlaatuista seksikästä ääntään! En suostunut menemään kouluun ellei äiti osta mulle Himin Razorblade Romance levyä ja laita joka aamu Poison Girlin soimaan herätykseksi! Se kyllä auttoi kouluun lähdössä ainakin jonkun aikaa! vihasin kouluun menoa! etenkin aamu herätyksiä! Mun äitikin tykkäsi/tykkää tosi paljon Villen äänestä, ei siinä mitään erikosita sinäänsä! mutta mulle läheiset ymmärtää mitä tarkotan!
Mulla ei ollut kauheesti Himin julisteita, mutta Villen kuvia mulla oli paljon seinällä, kuuntelin levyä päivittäin (lähes) kyllästymiseen saakka! jossain vaiheessa sain toisenkin levyn...
Mulla on hassuja valokuvia niiltä ajoilta! yhdessä soitan kitaraa ja esitän Villeä! en laita niitä blogiin koska ne tuntuu jotenki liian henkilökohtasilta tänne! ainakin tällä hetkellä! mua käy jotenkin sääliks se pikku Anna joka ei koskaan pääse moikkaamaan Ville Valoansa! voi sitä pientä <3
Loppu kevennykseksi ajattelin laittaa ala-asteen äidinkielen tunnilla (noin 2-3 luokalla) kirjoittamani ''tarinan'' aiheesta! se on jotenki niin kevyt, eikä yhtään liian henkilökohtanen! nolo pikemminkin, mutta olin pieni, pitää ymmärtää sitä pikku Annaa!
Ps: en ole tietenkään lainkaan pettynyt/vihainen yhtyeelle! he olisivat varmasti halunneet tervehtiä kaikki faninsa, niinkuin kuulutuksessakin sanottiin! en mä silti pääse tästä yli kovin nopeesti! olin niin lähellä, mutta silti niin kaukana! mutta en silti luovuta! tosi kummasti sattukaan tää tilaisuus, ku viime blogissa kirjoitin et mun pitkäaikanen tavote on joskus tavata Ville Valo! ja ei aikaakaan ni olin siel jonossa! mut tää ei ollu mun tilaisuus! saa nähdä tuleeko sitä mun tilaisuuttani koskaan.. Toivossa on hyvä elää sano lapamato! (ainiin Tavastian keikka on 29.12 johon mul on liput! mut siel en pääse kyl lähelle lainkaan) voisin kirjottaa tästä aiheesta sata vuotta, mutta ehkä lopetan nyt kumminki ku vauvaki rupes kiljumaan! Moikka moi!