Kun muistelen lapsuutta niin muistelen usein leluja sieltä, yritän muistaa jotain semmosta mitä en aikasemmin oo muistanu. Muistan, että tykkäsin etenki yhen hoitotädin leluista. Siellä oli parhaat lelut, parasta mustikkamehua ja mustikkapiirakkaa, parasta ketsuppi/voi/makaroni mössöö (hoitotäti kirjotti ketsupilla makaronin päälle Spice Girls! ja voi mahoton ku oli hyvää) parasta toffeeta, parhaat kaverit (toiset hoitolapset) siellä oli ihania vanhoja leluja, eikä tylsää silloista nykyaikaa. Se oli mun vakio hoitopaikka. Joskus kun se hoitotäti jäi saikulle jouduin vähäksi aikaa muihin paikkoihin, eikä ne ollu läheskään yhtä kivoja kun tää. Tää oli niin kotoisa ja ihana. Mää ja mun sisko ollaan molemmat asiasta samaa mieltä. Mun ensimmäiset musiikkimuistotkin liittyy tähän paikkaan, kun hoitotädin tyttö kuunteli huoneessaan Movetronia ja saatiin joskus tanssia mukana. Kotona sitten lauloin UaIuIuAuUaIuIuAu tiedän mitä sun mielessä liikkuu. Adiemus oli myös jäänyt hyvin vahvasti sieltä mieleen, kuulin sen ekan kerran sitten päivähoito aikojen vasta aikuisena ja tuli kyllä semmoset nostalgia kylmätväreet. Olin muistellu sitä biisiä mielessäni usein, mutta en voinu googlata, koska en sanoja yhtään osannu. Sit yhtäkkiä se oli mun poikaystävän koneella ja alko soimaan sieltä joku kaunis päivä. Kuuntelin sen varmaan 10 kertaa putkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti